hyvä, paha taistelussa voittaa, hyvyys ja pahuus, kummassako voimaa?
toivon kyynel ilossa vai surussa? katse peiliin kohtalosta muistuttaa olla iloinen vai surullinen tästä,
esirippu elämäni päällä. sanat suussa, mut ei tuu ääntä, katsoen suuhun muistellessa ääntä.
kaivo pohjaton, miten tuo syntyy? tulviessa joki, padon yli vyöryy. ei silmät kiinni helpota yhtään, enkelin laulu, on vaan virran viemää. avain hukassa, kahleet oli kiinni, tunteella puristin siipeni irti
ei päivän valoo voi enää nähdä, pimeessä kituu veden häviämä. ei taivas lähellä, vaikka kädet ristiin, helvetti vei mukaan sai enkelin.
Joku liian aikasin silmänsä jo sulkee ymmärrys ja tajunta, silmäni mun sulkee. Kaikenlaista pahaa, nii moni kokee iha sama mitä teit ja mitä jouduit kokee.
Kokemukset elämästä jääkin sitten unholaan toivon sunki puolesta, että jaksat kunnolla. Harmi että sait olla tääl nii vähä aikaa pakko kiittää kaikesta, mitä aikaan saitkaan. Miks sun piti lähtee ja mun jäädä? ilman sua elämä on ku ilman määrän päätä. Mite jaksat tarpoo, ilman määrän päätä kaikest kokemasta, haluun nähdä täältä. Usko elämästä, sitä haluut vielä lisää haluun tietää tietäni ja paljon lisää. Kiitän sua kaikest, mitä sillo koettii toivon, että taivaassa kaikki on paremmin. Enkelillä siivet, joilla lentää vapaasti rakkaus suhun pysyy, mun muistois ainaki. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti